Harmaan käsilaukun arvoitus ja muita Itämeriplogging-tarinoita
Kaikki alkoi harmaasta, discoiltaan sopivasta käsilaukusta. Se kellui rantavedessä Korkeasaaren liepeillä. Koukkasin veskan melalla kajakkiin ja tarkastin sisällön. Mystisen kartan tai rullalle käärityn miljoonan dollarin setelin sijaan laukun uumenista löytyi niinkin kiehtova esine kuin PALJON KÄYTETTY MUOVINEN HIUSHARJA.
Hippa-asu täydentyi seuraavilla melontaretkillä: farkut löytyivät Varsasaaren edustalta ja valkoinen kauluspaita kelluskeli vastaan rantakaislikossa Kulosaaren suunnilla. Jäin miettimään, mitä pusikossa oli paita päällä tai pikemminkin se riisuttuna taannoin tapahtunut ja ryhdyin odottamaan, milloin ja missä törmään korkkareihin, joilla voisin täydentää Itämerestä pala palalta löytämäni asukokonaisuuden.
Unohtunut kaljakori, liian kauaksi rannalta hurjastellut leikkivene, upotettu skuutti ja itsensä tehtävistään vapauttanut lepuuttaja. Tölkkejä, muovipusseja, eväsnyssäköitä. Rikkoontunut pelastusrengas, josta pienenpienet styroksipallot tursuavat ulos. Monenmoistaroskaa on silmiin osunut ja mukaan tarttunut melontaretkillä Espoon ja Helsingin edustoilla. Eniten vastaan on tullut rakennusjätettä kuten pakkausmuovia ja terassilautaa; rantojen läheisillä rakennus- ja korjaustyömailla lienee osuutta asiaan.
Muoviin juuttunut lintu on lohduton näky eikä taida merivedellä ja mudalla täyttynyt kirkuvanvärinen sipsipussi vesirajassa hivellä sekään kenenkään silmää. Itämeren mataluudelle ei mitään voi. Likaantuminen ja rehevöityminen on pitkän ajan tulosta. Mikromuoveja on kertynyt. Aikapyörää ei takaisinpäin käännettyä saa, mutta paljon voi kuitenkin tehdä: huolehtia omat ja välillä lajitoverinkin roskat ja tölkit rannoilta pois ja napata ne mukaansa, jos pilkottelevat silmiin rantakivien välissä tai kaislikon siimeksessä. Voi yrittää pelastaa sen mitä pelastettavissa on, jotta rakkaan vesistömme nimi on jatkossakin Itämeri Jätemeren sijaan. Kalat, linnut ja ihmiskeho kiittävät roskiennoukkijaa; atomeiksi hioutuneet roskat osana annosta eivät taida kuulua minkään eläinlajin lautasmalliin.
Laguunin Suomen laajuinen hyväntekeväisyyshanke Itämeri Plogging on saanut alkunsa Itämeren roskaisuuden havaitsemisesta. On enemmän kuin mainiota, että havainnosta on edetty tekoihin: Itämeren roskaisuutta on meistä jokaisen mahdollisuus vähentää, ja roskakajakin saa vuokrata maksutta käyttöönsä itselle ja kaverille Laguunin kolmesta toimipisteestä pääkaupunkiseudulla, ja ookkonää muuten huomannu, että hommaan voi ruveta nykyään Oulusaki Laguuni Lappiksesa? Varraa sieltä Itämerikajakki, käy melomasa ja hörpi vaikka roskienkerruukahavit sen jäläkeen Ämmänväylän maisemia pällistellen ja Pokkisenväylän hässäköitä ihimetellen!
Innostus melomiseen on jytkäissyt minua tänä kesänä lujaa kuin aallokossa kelluva laudanpätkä rantakiviä tuulisena päivänä! Vaikka roskien bongaamiseen jää jollain tavalla koukkuun ja Itämereen kuulumattoman esineen poimiminen kajakin kyytiin tuntuu palkitsevalta, parhaat melontaretket ovat kuitenkin niitä, joilla saaliiksi jää tyhjä roskapussi ja käpäliin positiivinen ongelma: ei yhtään löydettyä roskaa. Toistaiseksi näitä retkiä en ole vielä onnistunut tekemään yhtään.
Mikään ei ole itsestäänselvää; vähiten muoviton vesi ja roskattomat rannat. Mahdollisuus tehdä melontaretki, jolla ei löydy yhtään roskaa, siintää vielä toistaiseksi toteutumattomana edessäni. Itämeriasuun somasti sulautuvat korkkarit on nekin vielä löytämättä. Roskatonta päivää odotellen ilahdun melontaretki kerrallaan merestä noukituista roskista, haparoivan melontatyylini hitaasta kehittymisestä ja siitä, millä tavoin koko eukko päästä varpaisiin ja sielusta sydämeen raikastuu ulkoilmassa!
Mitä kävi salaperäiselle harmaalle käsilaukulle? Tällä hetkellä se roikkuu pestynä ja kuivattuna teinityttöjeni huoneessa käyttövalmiina. Toistaiseksi ovat kuitenkin olleet innostuneempia lähtemään melontakavereiksi kuin ulkoiluttamaan hylättyä tekonahkaista muotilöydöstä, jonka halusivat säilyttää.
Katariina Knuutinen
Itämerilähettiläs 2024
IG: katariinaknuutinen
